keskiviikko 20. syyskuuta 2017

136. Best In Show


Sunnuntaina vierailtiin Rääkkylässä Match Showssa, joka siirtyi elokuulta tänne syyskuulle. Näihin mätsäreihin valmistauduttiin lauantaina juoksuttamalla pahimmat virrat pois (Fasun kanssa ei siis ole tehty muuta kuin vuoltu varsa viime viikolla tuon tukkijalka episodin jälkeen) ja pesemällä se pikaisesti. Pikainen pesu tarkoittaa siis sitä, että en pessyt esimerkiksi häntää tai harjaa ollenkaan. Pesin vain karvapeitteen rungosta ja takajalkojen valkoiset sukat.

Sunnuntaina aamulla juoksutin poikaa taas hetken kentällä ja puunattiin varsa sitten tallissa. Kesän näyttelyissä meillä oli 15 sykeröä (meidän onnen luku ;) ), joten tein saman verran sykeröitä tälläkin kerralla. Matkaan lähdettiin ajoissa, sillä mätsäripaikalle oli laskettu n. 30min ajomatka. Poika käveli suoraan koppiin.



Perillä Fasua ei otettu vielä pois kopista, vaan odoteltiin hetki. Mätsäreiden oli määrä alkaa 12 aikaan ja me oltiin viimeisessä parissa, eli kuudennen parin eka hevonen. Jouduttiin odottamaan aika pitkään, sillä aloitus oli n. 20 min myöhässä. No toisaalta oli ihan hyvä, että Fasu kerkesi katsella paikkoja ennen kuin mentiin kehään. Fasu otti odottelun tosi lunkisti siihen asti, kun meidän pari (upea muhku ori) otettin pois trailerista. Sitten piti huudella, hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Pelottavaa oli myös sikin sokin puikkelehtivat shetlanninponit, jotka yllättivät pienen hevosvarsan pujahtamalla näköpiiriin sieltä ja täältä. 

Lopulta päästiin kehään ja Fasu oli ensin hieman vauhdikas. Kierrettiin kehä käynnissä useampaan kertaan ja sen jälkeen pari kertaa ravissa. Toisella ravikierroksella uskalsin juosta jo vähän kovempaa, joten Fasun liikekin tuli paremmin esille. Silti, en pääse ja uskalla juosta tarpeeksi kovaa, jotta liikkeet tulisivat sellaisiksi kuin ne esim. irtona ovat. 

Lopuksi seisottiin tuomareiden edessä ja jouduin korjailemaan asentoa aika paljon. Tuomarit kiersivät Fasun takana ja edessä ja sitten siirryttiin sivummalle odottamaan, että meidän pari arvostellaan myös. Tuloksena tästä parista me saatiin punainen ja päästiin punaisten loppukehään.

Sinisten kehästä meidän pari nousi myös punaisten loppukehään. Punaisten loppukehässä oli monta ponia ja hevosta. Yritin suurentaa reittiä ulospäin ja sitten meidän sisäpuolelta sujahtikin jo joku poni meidän ohi ja Fasu otti vähän sivuaskelta. Fasussa oli vähän pitelemistä ja en pienten ponien takana voinut antaa sen kävellä normaalia isoa käyntiä, vaan meidän piti vähän hissutella. Pikkuhiljaa poneja tippui pois kehästä ja meidän pari palkittiin BIS3 palkinnolla, alkoi näyttää ettei voida olla huonompia kuin BIS2. Tuloksena olikin sitten BIS1, josta olin todella iloinen! 

BIS kolmikko
Palkintoloimea laitetaan päälle


Palkinnoksi saatiin hieno, iso ruusuke ja sileäpintainen sininen fleeceloimi kuivatukseen. Se on juuri oikean värinen ja kooltaankin sopiva (145cm). Lisäksi Fasu sai porkkanoita. Hetki poseerattiin vielä kuvia varten ja sitten lähdettiin trailerille pakkautumaan kotimatkaa varten. Fasu tuli ruokasangon perässä traileriin ongelmitta. Mukava olla reissussa tällaisen varsan kanssa, joka pysyy käsissä, osaa käyttäytyä ja on ongelmaton kuljettaa. Pärjääminen on sitten tietysti iso plussa päälle.

Iso kiitos järjestäjille! Tullaan varmasti uudelleen, tämä on todella hyvää harjoitusta nuorelle hevoselle. Olisin ottanut Grazinkin mukaan, jos minulla olisi ollut useampi käsipari apuna. Kiitos kuitenkin Minnalle tällä reissulla auttamisesta :)  Ensi viikolla lauantaina järjestetään maastotaitokilpailu, jonne mennään Grazin kanssa. Sitten loppusyksystä olisi tarkoitus käydä Fasun kanssa maneesilla. 

6 kommenttia: